Hankintalain mukainen seikkailuromaani

Kuva: Flickr/Herr Hans Gruber (CC BY 2.0)

Julkisten tietojärjestelmien ostaminen hankintalain edellyttämän kilpailutuksen kautta tuntuu usein yhtä järkevältä kuin taiteen tai kirjallisuuden tilaaminen halvimmalta tarjoajalta. ”Tee semmoinen seikkailuromaani, joka myy miljuunia. Sisällöllisiin vaatimuksiimme kuuluvat toiminta, seksi ja agentit.”

Onneksi pelkkä hinta ei ratkaise, vaikka sillä onkin paljon painoarvoa hankinnoissa. Kilpailevia toimittajia ja tarjouksia arvioidaan myös muiden tekijöiden pohjalta, joita voivat olla esimerkiksi toimittajan taloudellinen tilanne ja palvelutason jatkuvuus sekä referenssit.

Kuitenkin kilpailutuksessa väistämättä kiinnitetään huomiota mitattaviin, mutta usein epäoleellisiin tekijöihin. Näiden pohjalta tehdään sitten sormet ristissä valintakriteereiltään läpinäkyviä ja oikeusasteet kestäviä päätöksiä. ”Lisäksi vaadimme toteutettavalta kirjalta yli kahdensadan sivun mittaa, talotyylin mukaisia kovia kansia ja alle kilon painoa. Myös muutama sivu omille muistiinpanoille olisi kiva feature.” Helppo nakki asiansa osaavalle myyjälle.

Joku viisas onkin todennut, että hankintalaki toimii mukavasti, kun hankitaan määrämittaisia tuotteita. On helppoa etsiä paras tarjous vaikkapa halutunlaiselle traktorille. Toisaalta sama hankintametodi tuskin toimisi yhtä hyvin jos sen avulla kilpailutettaisiin traktorin suunnittelu nollasta lopputavoitteeseen fiksatulla hinnalla – olipa projektin prosessi miten ketterä tahansa. Kaikenlaiset lisärajoitteet ja piilokustannukset tulevat jossain vaiheessa myös mukaan, varsinkin kun taustalla yleensä kummittelee toimittajan tarjoama Maailman paras alusta™.

Valituksesta huolimatta maailmalla on myös onnistuneita tieto- ja viestintätekniikan projekteja. Se on kuitenkin harmi, että kovasta yrittämisestä ja ostajan ja myyjän ammattitaidon tasosta huolimatta näyttää syntyvän onnistumisia vain satunnaisesti. Yksi syy on se, että aina ammattitaitoon ei kuulu vaadittavaa työmoraalia tai omistautumista, ei ainakaan kauppojen lukitsemisen jälkeen: ”Missään ei kuulkaas määritelty, että sivujen järjestyksen pitää mennä ykkösestä kahteensataan. Tämä sivujen uudelleenjärjestäminen onkin sitten isompi lisätyö.”

Tasapuolisuuden nimissä myös tilaajan kannattaa katsoa välillä peiliin. On esimerkiksi tyhmää vaatia käyteyn Fiatin hinnalla uutta Mersua, vaikka kuinka pyöriteltäisiin dokumentteja ja suunnitelmia.

Onnistumisprosentit olisivat aivan eri luokkaa, jos hankintalakiin ei tarvitsisi takertua nykyisessä määrin ja kumppanivalinnassa kunnioitettaisiin asiantuntijoiden kokemusta ja perstuntumaa. Näille tekijöille ei voi antaa objektiivista painoarvoprosenttia tarjouskilpailuvaiheessa, mutta ne painavat enemmän kuin muut tekijät yhteensä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *