Tietohallinnosta tiedon hallintaan

Kuva: Robert Nix/Flickr (CC BY 2.0)
Kuva: Robert Nix/Flickr (CC BY 2.0)

Liiketoiminta- ja IT-valmiuksien kehittäminen on nähty organisaatioissa pitkään jossain määrin erillisinä polkuina. Sittemmin näiden väliin on muodostunut viestinnällisesti vahva digiulottuvuus, joka on vihdoin luontevalla tavalla lähentänyt siiloutuneita toimintoja ja auttanut yhteisen fokuksen löytämisessä. Vanhan koulukunnan IT on muuttanut muotoaan ja integroitunut strategiselle tasolle.

Malli IT-alan aikakausista kuvaa hyvin edellä kuvattua pitkää kehityskulkua, jossa on kuljettu järjestelmäkeskeisyydestä nykyiseen lähes kaikkia koskettavaan sisältökeskeiseen aikakauteen.

Järjestelmäkeskeisellä aikakaudella tietokoneet olivat isoja ja kalliita ja niitä omistivat vain harvat ja valitut tahot. Sen sijaan yritykset ja julkishallinto perustivat yhteisyrityksinä laskentakeskuspalveluita täyttämään tarpeitaan taloudellisesti järkevällä tasolla. Laskentaosasto oli ytimestä etäällä oleva tukitoiminto.

Tietotekniikan kehitys kompaktimpaan muotoon 80-luvulla siirsi toimintoja yritysten omille ATK-osastoille, jolloin alkoi henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn aikakausi. Johtokin kiinnostui saavutettavamman tietotekniikan mahdollisuuksista kilpailuetua tuovana tekijänä. ATK-osastot liikahtivat strategiseksi resurssiksi ja ammattilaisten osaamiseen alettiin kiinnittämään huomiota. Aikakausi synnytti myös usein ulkoistettuna toimivat IT-palvelukeskukset organisoitumismuotona.

90-luvulle saavuttaessa odotukset tietotekniikan avulla saatavasta kilpailuedusta laimenivat hetkellisesti ja oma IT-osasto koettiin monessa paikassa työlääksi ylläpitää. Hankalana pidettyä IT-palvelujohtamista haluttiin siirtää entistä hanakammin ulkopuolisiin käsiin ja tämä synnytti edelleen jossain määrin vaikuttavan verkostokeskeisen ajanjakson. Toimittajayritykset ottivat vastuun IT:stä ja asiakkaat lukittiin yksityiskohtaisin sopimuksin nauttimaan määrätystä palvelutasosta.

Viime vuosina on todistettu siirtymää sisältökeskeiseen aikakauteen, jonka keskeisenä tunnusmerkkeinä ovat teknologian kypsyminen ja helppokäyttöiset palvelut, jotka ovat monelta osin jokaisen ulottuvilla: tekniset rajoitteet eivät enää sanele sitä miten tieto liikuu ja on luotavissa, olipa se sitten tekstiä, kuvaa tai videota. IT-palvelutalot korostavat palveluliiketoimintaa ja ohjelmistot sekä alustat hankitaan palveluina. Kappaletavarasta on siirrytty laajempiin palvelukonsepteihin, joissa tietotekniikasta puhutaan enää hyvin vähän.

Moni palveluntarjoaja on myös entistä useammin erikoistunut tiettyyn osuuteen laajenevasta digikakusta, jolloin ostaja on pakotettu kokoamaan oma kokonaisuutensa useammalta luukulta. Palveluita hankkivat asiakkaat joutuvatkin käytännössä hallinnoimaan IT- ja digipalveluja tuottavaa verkosto-organisaatiota. Verkostomaisuus näkyy myös organisaatioiden sisäisessä toiminnassa.

Digiolevaisuuden painopiste onkin muuttunut tietotekniikan hallinnoinnista tiedon hallinnaksi, kun omien systeemien kehittäminen ja ylläpito eivät ole enää keskiössä. Lisäksi tiedon tuottaminen ja kuluttaminen ovat entistä useamman toimenkuvassa mukana.

Digivalmiuksien kehittäminen ei kuulukaan enää yksinomaan IT-ammattilaisten leiviskään. Kun strategiasta johdetut prosessit vaativat tuekseen digitaalisia palveluita tai ovat jo syntyessään digitaalisia, tarvitaan niiden kehittämiseen myös liiketoiminnan tuntevien ammattilaisten osaamista ja kokonaisvaltaista tekemisen kulttuuria. Verkostomainen toiminta nostaa myös yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamisen oleelliseksi kyvykkyydeksi.

Lisää aiheesta: Salmela et al.: Ketterän organisaation IT

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *